All things go, all things go

Välillä on hyvä tyhjätä kaappeja, heittää kaikki jämät samaan kekoon ja yllättyä, kun lopputulos hivelee makuhermoja odottamattomalla tavalla. Koostumus on hyvin browniesmainen, mutta palojen väritys on vaalea, joten blondeista taitaa olla kyse.



Blondit

6- 6,5 dl jauhoja
2,5 teelusikallista leivinjauhetta
0,5 teelusikallista suolaa
150 grammaa pehmyttä voita
4,5 dl fariinisokeria
3 munaa
1 teelusikallinen vaniljaa

+

7 dl täytetavaraa (itse käytin suklaarouhetta, suklaahippuja, pekaanipähkinöitä, mantelirouhetta ja Omar-karkkeja)

1. Sihtaa jauhot, leivinjauhe ja suola isoon kulhoon, sekoita ja laita sivuun.
2. Yhdistä pehmeä voi (n. 10 sekuntia mikrossa tepsii) ja sokeri toisessa kulhossa esim. lusikan avulla, kunnes voita ei enää erota.
3. Sekoita mukaan munat yksi kerrallaan. Sekoita hyvin.
4. Lisää vanilja ja valitsemasi täytteet. Sekoita.
5. Lisää jauhoseos ja sekoita, jos tuntuu ettei sekaannu, puristele taikinaa käsin.

Levitä massa n. 33x23 cm suuruiseen astiaan tai uunipellille. Taikina ei täytä koko uunipeltiä, mutta paistuu mainiosti isommallakin pellillä, koska se ei leviä. Paista 175 asteessa n.25-30 minuuttia tai kunnes pinta on kullanruskea. Älä paista liikaa.



Jos mitat ja määrät kuulostavat kummilta, syynä on kuppi-uskoontuloni. Vuoden Yhdysvalloissa viettänyt siskoni postitti minulle jenkkien käyttämän cup-mittasarjan, koska tuskastuin määrien jatkuvaan muuntamiseen. Kuppisarjani kupeissa on myös määrät millilitroina, joten muuntaminenkin sujuu huomattavasti helpommin. En siis aio siirtyä blogissani kuppilinjalle, mutta määrät eivät tosiaan välttämättä aina täsmää kotimaisiin perusmittoihin.



Ba-ba-baking Mix!


Nauti!

Try again. Fail again. Fail better.

Tein tässä taannoin biscotteja suurella innolla. Niiden tekemiseen meni valtavasti aikaa, suunnaton määrä erilaista valmistelua ja raaka-aineita. Yllättäen, biscotteja myös syntyi valtava määrä. Valtavan ikävää oli sen sijaan se, että biscotit kovettuivat kivikoviksi 5 minuuttia leikkaamisen jälkeen. Ajattelin, että ehkä ne kahviin kastettuna pehmenvät hieman ja koska en itse kahvia juo, annoin valtavan rasiallisen biscotteja isälleni. Koitin kysellä, että no miltäs maistuva ja sain aina epämääräistä yninää vastaukseksi. Kahden viikon kuluttua kävin isän luona saunomassa ja löysin muutamaa keksiä vajaan biscottirasian keittiön tasolta, ei se kahvikaan ihmeitä tee.

Suruksenne, en löytänyt tähän hätään kivikuvaa biscoteista.

Ostin muutama kuukausi sitten uuden silikonisen reikävuoan. En vieläkään oikein tiedä miksi, mutta joka tapauksessa, ensimmäisen ja tähän mennessä viimeisen testiajonsa vuoka sai, kun ryhdyin tekemään sitruunajugurttikakkua. Raastoin sitruunoita sormet verillä, mittasin aineksia, noudatin ohjetta orjallisesti. Uunista otin kakun, joka läpäisi kypsyystestin niin puutikulla kuin veitselläkin testattuna. Kippasin kakun, annoin sen jäähtyä ja nostin vuoan kakun yltä ihaillakseni uurastuksen tulosta. Kakku levisi epämääräiseksi massaksi hieman jähmettyneen pohjan ympärille. Kiireellä lappasin taikinamönjän takaisin vuokaan ja ajattelin voivani pelastaa kakun tuuppaamalla sen takaisin uuniin. Kakku jähmettyi hieman lisää ja tein sitruunamehuisen kuorrutuksen, josko se peittäisi kakun kaameutta hieman. Kakku imi kuorrutuksen sisäänsä ja kakun reikä täyttyi sitruunamehusta kuin uima-allas konsanaan. En vienyt kakkua töihin.


Eilen tein kuppikakkuja pitkästä aikaa. Leipominen sujui mainiosti, ei ihmeitä. En vieläkään ymmärrä missä horroksessa onnistuin pilaamaan kuorrutuksen niin täydellisesti. En löytänyt sähkövatkaimeni teriä, joten käsin vatkasin keskenään maitorahkaa ja tomusokeria... sekä punaista karamelliväriä. Tuloksena oli punainen velli, jossa lillui valkoisia klimppejä. Fiksumpi ihminen olisi tehnyt uuden kuorrutteen, mutta tämä tyttö levitti sen kuppikakkujensa päälle. En aio näitäkään tarjota ulkopuolisille.

Ja kohta sinäkin oot villi ja vapaa!

Tässä merkinnässä harkitsemme oikean kaulimen hankkimista ja lupaamme palata blogin pariin mitä pikimmin. Leipomisvimma palautui vihdoin ja viimein ehkä maailman parhaan suklaajuustokakun myötä enkä edes tykkää suklaakakuista! Vappuun kuuluvat munkit (ei mitään tippaleipiä!) kasasin IKEA:n ehkä maailman kömpelöimpään kerrosvatiin, yhden ison pitsan sijasta tein kahdeksan pientä. Oma pitsabravuurini on loistavaksi todetun pitsataikinan päälle sutattavat tomaattipunasipulikastike, Pirkan parhaat vuohenjuusto, raastettu mozzarella sekä rucola. Ei petä koskaan.

Munkkimusaa en tällä kertaa tarjoa ladattavaksi, mutta reippaimmat ja rohkeimmat voivat piipahtaa Spotifyn puolella tsekkaammassa että mikä boogie. (En tosin tiedä, että osasinko linkittää Spotify-playlistin oikein?)